Sitruunatko kirpeitä?

Joo. Eihän mulla kovin muuta elämää ole ko tuo oma pieni karvainen lapsi. Tällästä se yksinhuoltaja äidin elämä siis on.

Mutta oon aina halunnu kokkeilla tuota sitruunan antamista koiralle, ja nyt kerranki kaupassa pysähyttiinki siihen sitruunoitten vieree. Ja eihän semmonen pieni pyöreä sitruuna maksanu sen enempää ko 23 senttiä. Olihan se nyt pakko hankkia.

Koira innostu siitä aluksi, koska se oli pyöreä kuin pallo. Mutta ilo vasta alkoi kun leikkasin siitä toisesta päästä pienen siivun poissa, että sitruunan liha sieltä vähän pilkotti. Ja ei muuta kun kamera käteen ja kunnon naurut.

Kokonainen sitruuna.

Ja tässä maistetaan.

Ja tullaan tulokseen että ei se ollu nii makiaa.

Oon kamala ihminen, en ansaitse näin ihanaa koiraa.

XDDDD

ciao.

Tännää oli eka koe, ja tavallaa ainut koe mihi piti lukia. Ja se itse asiassa meni erittäin hyvin. :)

En oo mikkään reippain oppilas, joten jäi tuo lukeminen vähä vähemmäksi. Mutta ko sen koepaperin sain siihe nokkani alle, kiero hymy levisi naamalle. Ensimmäisestä tehtävästä piti valita kahdesta aiheesta yksi esseeksi. Osasin molemmat. Seuraavat kaksi tehtävää joista kans piti valita toinen, osasin molemmat. Sen kääntöpuolen tehtävät ei oikee herättäny hoksottimia, mutta tulihan sitä tekstiä sinnekkin.

Ja onnellisena menin sitten koulun jälkeen kaupunkiin ja pari uutta kivaa juttuahan sieltä tuli mukkaan. Teen myöhemmin tänää niistä postauksen jos jaksan..

Ja käytiin tosin tos jokunen päivä taaksepäin siellä rannallakin, mutta väkeä oli liikaa kauniin sään takia, ettei voinut koiraa päästää jäälle juoksemaan. Mentiin kuiteski sinne rannapuolelle vähä köpöttelemään.

Eipä vaihteeksi taas muuta jännää.

ciao ?